Muutto Madridiin

Valkean pilvikerroksen alta paljastui viimein kuparinen maa, joka levittäytyi silkin lailla kumpuillen. Siellä täällä vihertävät tilkut täplittivät muuten punaista maata. Edessä siinsi suurkaupunki, ja usvan seasta erottuivat neljä pilvenpiirtäjää horisonttia vasten. Uskon tuon neljän ja puolen tunnin mittaisen lentomatkan heijastelleen tiivistetysti niitä tuntemuksia, joita tulisin kokemaan 4,5 kuukautta kestävän vaihtoni aikana: Matka alkoi jännittyneissä mutta innostuneissa tunnelmissa. Lennon keskivaihe sujui tasaisen hyvin ilman sen suurempia tunnekuohuja. Loppumatkasta herkistelin vähän.

Näkymä lentokoneesta

 

Lennon jälkeen tiemme samalla lennolla sattumalta olleen ystäväni kanssa erosivat, kun hän jatkoi matkaansa Kanarialle ja minä suuntasin metroon. Selvisin kahdesta metromatkasta hyvin, joskin ruuhka-aikaan matkustaminen kahden matkalaukun kanssa ei ollut logistisesti kovin kätevää. Katutasolle päästyäni jouduin hetken aikaan pohtimaan, minne suuntaan lähteä. Olin tullut ulos väärästä uloskäynnistä, joten jouduin raahaamaan laukkuja perässäni kapoisilla jalkakäytävillä pimenevässä illassa hiukan odotettua pidemmän matkan. Kävelin kerran onneni ohi etsiessäni oikeaa rappua kotikadultani, mutta löysin pian tieni sisään. 

Kämpän olo- ja ruokahuone

Nelikymppinen argentiinalainen vuokraemäntä Natalia* otti minut vastaan tervehtien minua paikalliseen tapaan poskisuukoin.  Hän kyseli matkastani, ja esitteli kodin käytännöt samoin tein. Ymmärsin Nataliaa pääosin hyvin, mutta muutaman lauseen hän toisti englanniksi varmistaakseen, että ymmärsin häntä. Intensiivisen esittelykierroksen jälkeen asettauduin kodiksi huoneeseeni, ja purin laukkuni. Nakersin iltapalaksi hapankorppuja ja karkkeja, joita toin mukanani Suomesta sen verran kuin laukkuihini sain painon puolesta tungettua.

Huoneeni

Nukkumaan käydessäni laskin metallisen, alas rullattavan "verhon" ikkunan suojaksi, mikä ilokseni pimensi huoneeni hyvin. Ääniä se ei sen sijaan blokannut. Ikkuna antaa pienelle sisäpihalle, jonne kadun äänet eivät kantaudu, naapureiden kylläkin. Yksinkertaiset lasiset ikkunaluukut eivät eristä ääntä hyvin, ja kun tapana on pitää ikkunaluukkuja auki, kaikuvat viiden kerroksen väen äänet hyvin sisäpihan seinistä. Äänieristystä talossa ei vaikuta olevan muutenkaan, mikä takaa sen, että kaikki puhelimen soittoäänestä keskusteluihin kantautuvat muiden talon asukkaiden korviin. Nukahtaminen näihin elämän ääniin tuottaa vaikeuksia Suomen hiljaisuudessa kasvaneelle, mutta jossain vaiheessa hälinään varmasti tottuu.

*nimi muutettu

*  *  *  *  *

Finally, the clouds disappeared and I could see the coppery land stretching out like silk. There were green patches here and there dotting the otherwise red soil. I saw Madrid in the distance with four skyscrapers rising from the mist above the city horizon. I believe those four and a half hours I spent on the airplane reflected pretty well those emotions I imagine I will be going through during my exchange of four and a half months: The flight started off with me being nervous but excited. A good part of the flight passed with me being calm, but in the end I got a little emotional.

The ways of me and a friend of mine, who had coincidentally been on the same flight with me, parted after the flight when she took another flight to get to the Canary Islands and I headed towards the subway station. I had to take two subways to get to the apartment but it went surprisingly well, although it is not logistically optimal to travel with two pieces of luggage during rush hour. However, when I got to the street level I realized that I had taken the wrong exit meaning I would have to drag my luggage on the narrow sidewalks in the dark for a little longer than expected. I couldn't find the right door at first but luckily noticed soon that I had already passed it once and this time found my way in.

The landlady, an Argentinan woman in her forties called Natalia*, was waiting for me at the door of the apartment and kissed me on both cheeks which they do instead of shaking hands here in Spain. She asked me about my trip and told me how to do things (like recycle or wash the dishes) around the house. I understood Natalia pretty well, but at times she would repeat something in English to make sure I understood everything. After a rather intensive guided tour of the apartment I made myself at home and unpacked my bags. I had a night snack consisting of traditional Finnish bread and candy I had brought with me.

As I went to bed I rolled down the metallic "blinds" to cover the window in my room. I was delighted to find how dark the room was with the blinds pulled down, however, the blinds where not quite as effective in keeping the noise out. With simple glass windows and apparently no soundproofing in the building whatsoever, I could clearly hear the noises echoing from the walls of a small five-storey courtyard to which my window overlooked. Falling asleep when hearing neighbours talking or phones ringing was not easy for someone who has grown up in Finland where it is always quiet, but I guess I'll get used to it at some point.

*name changed