Aihetta juhlaan

Sinä tiistai-iltana istuimme kesäteatterin katsomossa auringon lämmittäessä pitkää iltaa. Ryhmä kerrallaan nousimme lavalle todistellaksemme talentimme lisäksi ryhmämme yhteenkuuluvuutta. Samaisena iltana tehtävään vihitty miescheerleaderimme iski yleisölle silmää ihmipyramidin huipulta, ja me hymyilimme ylpeinä. Tuomarien kommentit muuttuivat illan myötä sisällöltään tyhjemmiksi mutta suosioltaan aina vain suopeammiksi.

Satapäinen kulkueemme katkoi Oulun katuja kuka pyörällä kuka jalan. Kiikelin juhlivien nuorten täyttäessä näkökenttämme asetuimme nurmelle intiaanipiireihin. Mustat siluetit tanssivat auringonlaskua vasten vielä pitkään. Yö jatkui tanssilattialla ja loppui käsin rustattuun viestiin oveen teipattuna, joka kehotti korjausmiestä tulemaan hiljaa, sillä täällä nukuttaisiin pitkään.

Toisena tiistaina kiersimme Oulun keskustan keskeisimpiä sijainteja sekaryhmissä. Pääsimme heittäytymään, arvaamaan, leikkimään ja ahtautumaan jätesäkille. Tuli Toripolliisin ja loppuleikin aika. Me jatkoimme torinrantaan kaakaolle ja mietteille. Kuuma suklaa lasissa lämmitti kylmiä sormiamme niinkuin läheinen tunnelma lämmitti mieliä tuvassa.

Seuraavana keskiviikkona saimme taas aihetta juhlaan. Kolmen hengen vakituinen matkaseurueeni oli paisunut puolta suuremmaksi, kun naisääni ovisummerista kysyi: "Kuka siellä?" Pöytä notkui tuomisista ja jääkaappi juomista. Discovalojen värit vaihtuivat samaan tahtiin keskustelunaiheidemme kanssa. Yksi kerrallaan opimme lisää toisistamme, kun jaoimme ringissä tarinamme. Kellon lähestyessä huomista lähdimme polkemaan kohti Kaarlea. Ihailin tähtitaivasta tarakalta yöilman leikkiessä hiuksillani. Valtasimme baaritiskit ja ikkunalaudat ja nautimme siitä hetkestä, ja ennen kaikkea siitä seurasta.

*    *    *    *    *

That Tuesday night we were sitting on the benches of an abandoned summer theater with the warmth of the sun keeping us company. One group at the time we got on stage to prove that we belong together rather than to show off our talent to the judges. Our first-time male cheerleader winked his eye to the audience from the top of a human pyramid, and we smiled proudly. As the night went on, the judges' comments became shallower yet ever more praising.

We were many, filling up the streets of Oulu making our way by foot and by bike. We sat down on the grass when we got to Kiikeli island next to the city center filled with partying youth. Black silhouettes kept on dancing before a beautiful sunset 'til late hours. The night continued on the dance floor.

Next Tuesday we walked around the city center from sight to sight in mixed groups. We got to play and challenge our selves with different tasks our tutors had set up for us. Finally we gathered around a statue of a policeman, the most famous sight of Oulu. A smaller group of us shared warm thoughts and drank hot chocolate in a cafe at the marketplace.

We got to celebrate again on Wednesday when it was time for Back to Business Party. My regular company of three was doubled by the time we reached our destination, the apartment of a classmate. The kitchen table was filled with food and the fridge was full of drinks. The disco lights switched colors as often as we moved on from topic to topic. One at a time we shared our stories to our classmates learning new things about each others. It was late when we started biking towards the club. I was admiring the starts upon us and the cool night air played with my hair. We took over the bar counters and wide windowsills and enjoyed the moment. But more than anything we enjoyed the company.