Gambia - the smiling coast of Africa
"Welcome to The Gambia, the smiling coast of Africa!" Kiitosta vaan. Miksihän se on "The" Gambia?
"How are you?" Kiitos, hyvin. Entä itse?
"Are you okay?" Joo, kiitos. Mikä kysymys toikin oli? Enkö mä näytä siltä, että olisin okei?
"Are you from Sweden? Finland? Terve, terve!" Hmm, hyvin arvattu. Terve vaan.
Vastaanotto Gambiassa oli lämmin ja tuttavallinen. Juroa suomalaista, jolle on opetettu, ettei tuntemattomille saa puhua, tämä saattaa hämmentää. Itsenäisenä länsimaisena naisena kieltäydyn laukunkantoavusta, mikä osoittautuu viisaaksi päätökseksi, koska siitä odotetaan maksua. Puikkelehdin kilpaa turisteja auttamaan rientävien paikallisten välistä vetäen laukkua perässäni.
Bussin ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin ulottuva punainen maa, jota täplittävät siellä täällä matalahkot puut, pensaat ja palmut. Hiekan peittämä tie on yllättävän hyväkuntoinen, ja bussi paikallisessa mittakaavassa ylivertaisen hieno (lue: tavallinen bussi). Teiden varsilla näkyy silloin tällöin yksittäinen kulkija: nainen upeassa traditionaalisessa mekossa, puita kantava lapsi tai verkkaisesti kulkeva mies. Siellä täällä tien poskessa nököttää pikkuruinen koju, jossa istuva nainen myy yhtä laatua hedelmiä tai kansainvälisen virvokemerkin värein ja logoin spreijattu kontti, jossa myydään juotavaa.
Bussi pysähtyy Kotuun johtavan porttikongin jälkeen, ja armeijapukuinen mies viittoo hetken päästä meitä jatkamaan matkaa. Kyseessä on yksi monista checkpointeista, joita on mm. turistialueille ja urbaanimmille alueille johtavien teiden varsilla. Jokainen auto pysäytetään, ja sotilailla on valta evätä alueelle pyrkivien pääsy sinne. Syynä voi olla auton ajaminen päihtyneenä tai se, että ajaa keltaista taksia, jossa ei ole turisteja kyydissä.
Hotellin työntekijät ovat meitä vastassa aurinkoisesti tervehtien. Hotelli koostuu portin vieressä olevasta vartiointikopista, respasta, ravintolabaarista (jolla on sekä sisätilat että suuri terassi), uima-altaasta, pikku kaupasta, kauneussalongista sekä useammasta kaksikerroksisesta rakennuksesta, joissa hotellihuoneet sijaitsevat. Talojen välissä on hyvin hoidettuja nurmialueita palmuineen. Hotellin erottaa rannasta muuri, joka pitää paikalliset ulkopuolella. Tätä valvotaan kopista, joka seisoo muuria vasten rannalle johtavan portin vieressä.
Gambian suurimmat tulot tulevat maapähkinnän viennin lisäksi turismista, joka on monen paikallisen elinkeino. Tienata yritetään kaikella hieronnasta hedelmämehuun. Hotellialue on ainoa paikka, jossa kaupustelijoilta saa olla rauhassa.
"Welcome to The Gambia, the smiling coast of Africa!" Why, thank you. I wonder why they put the article "The" before Gambia though...
"How are you?" I'm good, thanks. How are you?
"Are you okay?" Yeah, thanks. What was that about? Do I not look like I'm okay?
"Are you from Sweden? Finland? Terve, terve!" Well guessed. Oh, you speak my language. "Terve" to you as well.
The welcome we received once we got to the Gambia was very warm and friendly. To a group of reserved Finns being taught not talk to strangers this felt a little confusing. As an independent western woman I denied the offers of locals wanting to carry my bags which turned out to be a wise decision since they were expected to get paid for it. So I carried my luggage myself dodging the people who were anxiously running up to the tourists to help and hopped on the bus.
Trees, bushes and palm trees every here and there dotted the red soil that streched everywhere. We rode a bus that was considered extremely fancy by local standars (which means it was just a regular bus in my eyes) on sand-covered roads that were in a surprisingly good condition. You could see people walking along the roads: women in amazing, traditional dresses; kids carrying wood or men slowly passing by. There were little stands along the way that sold only one kind of fruit or a container painted with the colors of some world wide refreshment company that sold soda out of it.
The bus got stopped by a soldier at a gateway that leads to Kotu, and after a moment he let us pass. It was one of the multiple check points where every vehicle gets stopped. The soldiers have to right to deny access to the area if the driver in for example entoxicated or driving a yellow cab without any passengers in it.
The hotel staff was there to welcome us with warm greetings. The hotel area consisted of a security booth by the gate, reception, a restaurant/bar (with both indoor and outdoor seating), a pool, a tiny grocery shop, a beauty salon, and several two-storey buildings where the hotel rooms were in. There were big lawns and palm trees between the buildings. The hotel are was separated from the beach by a big wall that was there to keep the locals away. There was staff in a booth by the wall to guard the hotel area.
Besides of exporting peanuts, Gambia gets most of its incomes from tourism, which is also the source of income for many individuals. Some people work as tour guides while some sell juice and jewelry, do massages and braids etc. on the beach or next to hotels.
"How are you?" Kiitos, hyvin. Entä itse?
"Are you okay?" Joo, kiitos. Mikä kysymys toikin oli? Enkö mä näytä siltä, että olisin okei?
"Are you from Sweden? Finland? Terve, terve!" Hmm, hyvin arvattu. Terve vaan.
Vastaanotto Gambiassa oli lämmin ja tuttavallinen. Juroa suomalaista, jolle on opetettu, ettei tuntemattomille saa puhua, tämä saattaa hämmentää. Itsenäisenä länsimaisena naisena kieltäydyn laukunkantoavusta, mikä osoittautuu viisaaksi päätökseksi, koska siitä odotetaan maksua. Puikkelehdin kilpaa turisteja auttamaan rientävien paikallisten välistä vetäen laukkua perässäni.
Bussin ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin ulottuva punainen maa, jota täplittävät siellä täällä matalahkot puut, pensaat ja palmut. Hiekan peittämä tie on yllättävän hyväkuntoinen, ja bussi paikallisessa mittakaavassa ylivertaisen hieno (lue: tavallinen bussi). Teiden varsilla näkyy silloin tällöin yksittäinen kulkija: nainen upeassa traditionaalisessa mekossa, puita kantava lapsi tai verkkaisesti kulkeva mies. Siellä täällä tien poskessa nököttää pikkuruinen koju, jossa istuva nainen myy yhtä laatua hedelmiä tai kansainvälisen virvokemerkin värein ja logoin spreijattu kontti, jossa myydään juotavaa.
Bussi pysähtyy Kotuun johtavan porttikongin jälkeen, ja armeijapukuinen mies viittoo hetken päästä meitä jatkamaan matkaa. Kyseessä on yksi monista checkpointeista, joita on mm. turistialueille ja urbaanimmille alueille johtavien teiden varsilla. Jokainen auto pysäytetään, ja sotilailla on valta evätä alueelle pyrkivien pääsy sinne. Syynä voi olla auton ajaminen päihtyneenä tai se, että ajaa keltaista taksia, jossa ei ole turisteja kyydissä.
Hotellin työntekijät ovat meitä vastassa aurinkoisesti tervehtien. Hotelli koostuu portin vieressä olevasta vartiointikopista, respasta, ravintolabaarista (jolla on sekä sisätilat että suuri terassi), uima-altaasta, pikku kaupasta, kauneussalongista sekä useammasta kaksikerroksisesta rakennuksesta, joissa hotellihuoneet sijaitsevat. Talojen välissä on hyvin hoidettuja nurmialueita palmuineen. Hotellin erottaa rannasta muuri, joka pitää paikalliset ulkopuolella. Tätä valvotaan kopista, joka seisoo muuria vasten rannalle johtavan portin vieressä.
Gambian suurimmat tulot tulevat maapähkinnän viennin lisäksi turismista, joka on monen paikallisen elinkeino. Tienata yritetään kaikella hieronnasta hedelmämehuun. Hotellialue on ainoa paikka, jossa kaupustelijoilta saa olla rauhassa.
* * * * *
"How are you?" I'm good, thanks. How are you?
"Are you okay?" Yeah, thanks. What was that about? Do I not look like I'm okay?
"Are you from Sweden? Finland? Terve, terve!" Well guessed. Oh, you speak my language. "Terve" to you as well.
The welcome we received once we got to the Gambia was very warm and friendly. To a group of reserved Finns being taught not talk to strangers this felt a little confusing. As an independent western woman I denied the offers of locals wanting to carry my bags which turned out to be a wise decision since they were expected to get paid for it. So I carried my luggage myself dodging the people who were anxiously running up to the tourists to help and hopped on the bus.
Trees, bushes and palm trees every here and there dotted the red soil that streched everywhere. We rode a bus that was considered extremely fancy by local standars (which means it was just a regular bus in my eyes) on sand-covered roads that were in a surprisingly good condition. You could see people walking along the roads: women in amazing, traditional dresses; kids carrying wood or men slowly passing by. There were little stands along the way that sold only one kind of fruit or a container painted with the colors of some world wide refreshment company that sold soda out of it.
The bus got stopped by a soldier at a gateway that leads to Kotu, and after a moment he let us pass. It was one of the multiple check points where every vehicle gets stopped. The soldiers have to right to deny access to the area if the driver in for example entoxicated or driving a yellow cab without any passengers in it.
The hotel staff was there to welcome us with warm greetings. The hotel area consisted of a security booth by the gate, reception, a restaurant/bar (with both indoor and outdoor seating), a pool, a tiny grocery shop, a beauty salon, and several two-storey buildings where the hotel rooms were in. There were big lawns and palm trees between the buildings. The hotel are was separated from the beach by a big wall that was there to keep the locals away. There was staff in a booth by the wall to guard the hotel area.
Besides of exporting peanuts, Gambia gets most of its incomes from tourism, which is also the source of income for many individuals. Some people work as tour guides while some sell juice and jewelry, do massages and braids etc. on the beach or next to hotels.
Kommentit
Lähetä kommentti